Thursday, January 12, 2012

Mitä keijukaisen vetreä runko pyytää....

...sitä sille pitää antaa.

Eikö ollutkin houkutteleva otsikointi ja innoitti lukemaan lisää? Ennen itse aiheeseen sukeltamista on minun pakko pahoitella, sillä lempeä elämäni on ollut kovin kiireistä ja vaikka kuinka mukavuusalueella monitaiteilenkin, niin aikataulut ne on sielläkin. Niinpä lupaamani tähtihaastattelu tapahtuu vasta tulevana viikonloppuna, mutta lupaan, että se on odottamisen arvoinen.

Nyt itse aiheseen. Otsake jo johdattelikin tätä uskomatonta oivallusta. Kehomme lähettää kosmisen värähtelyn lailla signaaleja aivoillemme. Näiden signaalien välityksellä kulkee myös makunystyröiden petollinen viesti, joka helposti huijaa tekemään vääriä valintoja. Herkkuhimo ei aina tarkoitakaan HK:n sinistä sinappihunnulla ja pakastinkylmällä kossulla huuhdeltuna. Ennen kuin ne suolasta ja lihanesteistä turpeat nakkisormet avaavat jääkaapin oven, on syytä armeliaasti pysähtyä kuuntelemaan, mitä keho ihan oikeasti kaipaa. Jos mielesi tekee makkaraa, on täysin loogista, että kehosi kaipaa jotain suolaista ja käyrää. EU on hyväksynyt käyrän kurkun jo heinäkuusta 2009 lähtien ja kiitos tämän direktiivin poistumisen voitkin nyt nauttia terveellisemmän käyrän vaihtoehdon. Ripaus laatusuolaa (sunfire) kurkun pinnalle, kevyt dijon huntu käyrille harteille ja ääntä kohti. Huomaa, kuinka kehosi tyytyväisenä myhäilee kurkun täytettyä käyrän mieliteon terveellisimmällä mahdollisella tavalla.

Juuri näiden tuntemusten kuuntelu on äärimmäisen tärkeää, ettei sitten kaupanpäällisinä tule naposteltua hampparia kaikilla mausteilla, vaikka oikeasti olikin vain kurkkusalaatin tarpeessa. Herkkuhimo on ihan höpöhöpöä ja vauvakeijujen runoilua. Sellaista ei ole olemassakaan, vaan vain mielen ja kehon ajoittainen yhteistyön irtisanoutuminen. Silloinkin tosin sopii pyytää apua Universumilta.
Joskus minun tekee ihan kamalasti mieli salmiakkia enkä keksi luonnollista mustaa ratkaisua mielitekooni. Silloin syön vain mustan väriliidun ja heti helpottaa. Väriliitu on parempi ratkaisu kuin sokeripommi namipala, joka hetken maistuu ja tuntuu hyvältä, mutta laittaa kehon lopulta vain umpisolmuun. Etenkin puisista väriliiduista saa ihanasti makeanhimoa poistavaa kuitua. Helppoa kuin heinänteko.

Minusta tämä upean ihana ruokafilosofia on niin kaunis, että silmät kostuvat. Mistään ei tarvitse kieltäytyä vaan kyse on korvaamisesta ja laadun parantamisesta. Kehon ääniä on äärimmäisen tärkeä kuunnella näissä hyvinvointiasioissa. Kuka muukaan hyvästä olosta parhaiten kertoisi kun tyytyväisenä hyrisevä masusi.

Kuinka teidän ihanaisten ihkuuttisten pampulaisten uuden vuoden ensimmäiset viikot ovat sujuneet? Ennakoivat yksilöt ovatkin jo varmasti kulkeneet vaaliuurnalle sydäntä ja intuitiota kuunnellen?
Monitaiteilija-tittelini on pitänyt tämän sushi-joogin erityisen kiireisenä, ja ensimmäinen teokseni, jota eilen kahvilassa mochachinoa nautiskellessa viimeistelin, on kohtsilleen valmis. Taidekritiikkiä harrastavat älykköystäväni vielä vilkaisevat tuotosta raakasuklaa-palkalla, mutta uskaltaisin sanoa sen olevan yksi tämän vuoden, ellei vuosikymmenen, upeimmista saavutuksistani. Te ihanat lukijat pääsette kyllä nauttimaan sitten kunnon kuvavaahtokylvystä, kun monitaiteellinen mixed media-työni julkaistaan.

Vaan tässä esimakua luovuudestani. Tämän bloggauksen ruoka-aiheeseen liittyen tein raakaruoka-installaation jonka nimi on.... Ruoka ei ole mörkö. Kas tässä:

¨


Raw Food Chuck Norris! 


Mörkö (jonka Raw Food Chuck Norris peittoaa)

Olen nyt teepusseista inspiroituneena itsekin kirjannut ylös, hetkessä eläen, mietelauseita. Ajatukset vain tulevat päähäni ja kirjoitan ne ylös. Kuka olisi uskonut, että näin helposti voi ryhtyä suureksi ajattelijaksi. Haluan nyt jakaa viimeisimmän mietteen ja oivalluksen kanssanne.

"Elämä on luomucheddar, joka terävöityy iän myötä, ja joka supertumman Wells-tuopin kanssa pariuduttuaan on kokonainen. Ei raaste, tai valmis viipale. Kokonainen cheddar."

Rakastakaa ihanat kaikkea ihanaa, itseänne ja toisianne<3

Teitä rakastaen

Simo Putte<3 

No comments:

Post a Comment